Kovuustestaus on yksi yksinkertaisimmista ja helpoimmin saatavilla olevista mekaanisten ominaisuuksien testausmenetelmistä. Tiettyjen mekaanisten ominaisuuksien testien korvaamiseksi kovuustestauksella tarvitaan tuotannossa suhteellisen tarkkaa muunnossuhdetta kovuuden ja lujuuden välillä.
1. Brinell-kovuus (HB): Tietyn kokoinen (yleensä halkaisijaltaan 10 mm) karkaistu teräskuula puristetaan materiaalin pintaan tietyllä kuormituksella (yleensä 3000 kg). Tietyn ajan kuluttua kuorman suhde sisennyksen pinta-alaan on Brinell-kovuusarvo (HB), joka ilmaistaan kgf/mm² (N/mm²).
2. Rockwell-kovuus (HR): Kun HB > 450 tai näyte on liian pieni, Brinell-kovuustestiä ei voida käyttää, vaan sen sijaan käytetään Rockwell-kovuusmittausta. Siinä käytetään timanttikartiota, jonka kärkikulma on 120 astetta, tai teräskuulaa, jonka halkaisija on 1,59 tai 3,18 mm ja joka on puristettu materiaalin pintaan tietyllä kuormituksella. Materiaalin kovuus määräytyy sisennyksen syvyyden mukaan. Testimateriaalin kovuudesta riippuen on kolme eri tapausta:
HRA: Kovuus saatu käyttämällä 60 kg:n kuormaa ja timanttikartion sisennystä; käytetään materiaaleihin, joiden kovuus on erittäin korkea (kuten kovametalli).
HRB: Kovuus saadaan käyttämällä 100 kg:n kuormaa ja halkaisijaltaan 1,58 mm:n karkaistua teräskuulaa; käytetään materiaaleihin, joiden kovuus on suhteellisen alhainen (kuten hehkutettu teräs ja valurauta).
HRC: Kovuus saatu käyttämällä 150 kg:n kuormaa ja timanttikartion sisennystä; käytetään materiaaleihin, joiden kovuus on erittäin korkea.
3. Vickers-kovuus (HV): 136 asteen kärkikulmalla oleva timanttikartion sisennys painetaan materiaalin pintaan jopa 120 kg:n kuormituksella. Vickersin kovuusarvo (HV) saadaan jakamalla kuormitusarvo sisennyksen pinta-alalla.
